Inseminaatio - IUI (intrauterine insemination)

Inseminaatio voidaan tehdä joko naisen luonnollisen tai hormoneilla (klomifeeni, gonadotropiinit) stimuloidun kuukautiskierron aikana. Inseminaatiossa voidaan käyttää parin omia tai luovutettuja siittiöitä. Ennen inseminaatiota sperma pestään. Pesun tarkoituksena on erottaa parhaiten liikkuvat siittiöt muista. Pestyt siittiöt ruiskutetaan kohtuonteloon (IUI). Inseminaatiota käytetään, kun lapsettomuuden syynä on kohdunkaulan limasta tai siittiöistä johtuva tekijä, lievissä siittiövasta-ainetapauksissa sekä selittämättömässä lapsettomuudessa. Myös luovutettuja siittiöitä käytettäessä siittiöt viedään kohtuun inseminaatiolla.
Luonnollisen kierron inseminaatio ajoitetaan käyttämällä kotona tehtävää ovulaatiotestiä, jolla mitataan virtsan LH-pitoisuus. Inseminaatio tehdään pestyillä siittiöillä 12-42 tuntia positiivisen testin jälkeen. Parhaat tulokset saavutetaan yleensä, kun inseminaatioon yhdistetään hormonilääkitys. On kuitenkin tärkeää seurata hoitoa asianmukaisesti sen varmistamiseksi, ettei munasarjoissa kehity liikaa munarakkuloita, jolloin monisikiöraskauden riski lisääntyy. Ihanteellinen määrä on 1-2 kypsää munasolua. Ovulaation induktiossa inseminaation ajoitus tapahtuu ultraäänitutkimuksen perusteella, ja itse inseminaatio tehdään 24-42 tuntia hCG-pistoksen jälkeen. Koska hedelmöitys tapahtuu luonnollisessa ympäristössä eli munanjohtimessa, ainakin toisen munanjohtimen täytyy olla terve. Onnistumistulos riippuu lähinnä siemennesteen laadusta. Onnistumisprosentti inseminaatiossa yhdistettynä hormonihoitoon on noin 10-20 % hoitokiertoa kohden. Hoitoja toistetaan 3-4 kertaa, ja jos ne jäävät tuloksettomiksi, siirrytään IVF-hoitoon. Joissakin tapauksissa voi hoitovaihtoehtona olla inseminaatio lahjoittajan siittiöillä. Kaikki siittiöiden lahjoittajat testataan tarkoin tarttuvien tulehdusten poissulkemiseksi ja haastatellaan terveydentilan ja suvun perinnöllisten sairauksien osalta. Mikroinjektiohoito (ks. edempänä) on viime vuosina vähentänyt selvästi luovutetun sperman tarvetta miehestä johtuvan lapsettomuuden hoidossa. Tämä tekniikka on vakiinnuttanut asemansa, joten luovutettuihin siittiöihin joudutaan turvautumaan ainoastaan silloin, kun mieheltä puuttuvat siittiöt kokonaan tai kun hänellä on vaikea perinnöllinen sairaus.