Hedelmöityshoitolain keskeiset säädökset

Suomessa pitkään valmisteilla ollut hedelmöityshoitolaki astui voimaan 1.9.2007. Tässä laissa säädetään sellaisen hedelmöityshoidon antamisesta, jossa ihmisen sukusolu tai alkio viedään naiseen raskauden aikaansaamiseksi. Laissa säädetään myös sukusolujen ja alkioiden luovuttamisesta ja varastoinnista hedelmöityshoitoa varten. Laissa ei säädetä itse hedelmöityshoitomenetelmistä. Lain mukaan hedelmöityshoitoja voidaan antaa avio- ja avopareille sekä naispareille ja itsellisille naisille. Kaikkien sukusolujen ja alkioiden luovuttajien on rekisteröidyttävä. Sijaissynnytyshoidot on toistaiseksi kielletty.

Suurimmalle osalle hedelmöityshoitoja tarvitsevista pareista uudella lailla ei ole suurta käytännön merkitystä. Ennen hoidon aloitusta allekirjoitetaan hoitosuostumus. Hoitosuostumuksessa määritetään hoitomuoto ja ehdot, joilla hoitoa voidaan antaa ja suostumuksen voimassa oloaika. Uuden lain mukaan lapsen isä on mies, joka parisuhteessa on antanut suostumuksensa hedelmöityshoidon antamiseen. Jos parin hoitoon käytetään luovutettuja siittiöitä, on hoitoon suostumuksensa antanut mies (avo- tai aviomies) lapsen isä, ei siittiöiden luovuttaja.

Eniten muutoksia tapahtuu luovutetuilla sukusoluilla tai alkioilla tehtävissä hoidoissa. Aikaisemmin luovuttajat olivat enimmäkseen anonyymejä. Nyt uuden lain myötä luovuttajien on annettava henkilötietonsa Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ylläpitämään luovutusrekisteriin, josta lapsella on oikeus saada luovuttajan henkilötiedot täytettyään 18 vuotta. Jos mies, joka on luovuttanut siittiöitä naisparille tai itselliselle naiselle on suostunut siihen, että hänet voidaan vahvistaa syntyneen lapsen isäksi, on myös lapsen äidillä oikeus saada tietää luovuttajan henkilöllisyys. Tieto voidaan tällöin antaa äidille välittömästi lapsen syntymän jälkeen.

Palvelujen tarjoaja on lisäksi velvoitettu antamaan neuvontaa syntyvän lapsen biologisen alkuperän mahdollisista vaikutuksista perheenjäsenten keskinäisiin suhteisiin ja siitä, miten mahdollisia ongelmia voidaan ehkäistä tai lievittää. Palvelujen antajan on järjestettävä hoitoa saavalle parille tai naiselle mahdollisuus keskustella näistä kysymyksistä asiantuntijan kanssa.

Sukusolujen ja alkioiden varastointiin ja hedelmöityshoidon antamiseen on oltava Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lupa. Uuden kudoslain säädökset koskevat myös lapsettomuusklinikoita ja ne tarvitsevat Lääkelaitokselta luvan toimia ns. kudoslaitoksena.